Minulla on t-paita, jossa lukee ”Hyvä juuri näin”. En enää muista mitä kampanjaa varten kyseinen paitamallisto aikanaan suunniteltiin, mutta sillä hetkellä silloin tuntui tärkeältä ostaa se ja tukea tärkeää asiaa. Ajan myötä siitä on kuitenkin tullut itselleni tärkeä muistuttaja siitä, että kyllä, minä olen hyvä juuri näin.
Itsemääräämisoikeudet ja identiteettiasiat ovat viime aikoina olleet runsaasti esillä niin kuluneen Pride-viikon kuin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden aborttioikeuden kumoamisen myötä. Vaikka itsellä ei kumpaankaan asiaan liittyen olisikaan vahvoja mielipiteitä suuntaan tai toiseen, on kuitenkin merkityksellistä, miten näistäkin asioista keskustelet esimerkiksi lasten ja nuorten kanssa. Sosiaalista mediaa seuraavat nuoret ovat hyvin tietoisia pride-tapahtumista ja niiden ympärillä käytävästä keskustelusta, sekä poliittisista päätöksistä niin Suomessa kuin maailmalla.
Etenkin murrosiässä olevilla nuorilla ajatusmaailma on usein hyvin mustavalkoinen, se kuuluu asiaan. Mustavalkoinen ajattelu heijastuu usein myös omaan itseensä, omaan itsevarmuuteen, ajatuksiin ja omaan ulkonäköön liittyviin mielipiteisiin. Yhdessä hetkessä nuori on itsevarma, kaunis, komea, kaikkien rakastama, seuraavassa hetkessä hän saattaa tuntea itsensä väärännäköiseksi ja -kokoiseksi, epävarmaksi ja hylätyksi. Oma minäkuvan, identiteetti ja seksuaalisuus kehittyvät, ja kehon sekä mielen kehitys on keskeneräinen pitkään ja nuoren harjoitellessa itsenäistymistä ja ihmissuhteissa elämistä, sekä pikkuhiljaa pesäeron tekemistä vanhemmistaan ja kodistaan.
Aikuismaisesta olemuksesta huolimatta on myös hyvä muistaa, että ihmisen kehityksessä aivojen kehitys vie huomattavasti pidempään kuin kehon. Vaikka nuori näyttäisikin itsenäistyvän, ei se vähennä meidän aikuisten roolia ja tärkeyttä hänen elämässään. Lapset ja nuoret tarvitsevat ympärilleen turvallisia aikuisia, joiden avulla voi harjoitella ajatustensa ja mielipiteidensä ilmaisua turvallisesti, jotka eivät tuomitse ja hylkää sen perusteella millainen hän on ja mitä hän ajattelee. Pitää olla myös paikka, johon voi tuntea olevan turvallista palata, on se sitten lapsuudenkoti tai muu paikka, jossa on ympärillä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi hengähtää ja saa vapaasti olla oma itsensä.
Meillä aikuisilla on vastuu antaa lapsille ja nuorille se tunne, että: ”Hei, sinä olet hyvä juuri noin!” Kehu, kannusta, kiitä. Älä väheksy, älä tuomitse. Ole avoin ja keskustele nuorelle tärkeistä ja merkityksellisistä asioista. Vaikka et olisikaan samaa mieltä, pidä myös oma mielesi avoimena ja tarjoudu etsimään yhdessä tietoa. Ohjaa oikeanlaiseen tiedonhakuun ja luotettavien tietolähteiden pariin. Muistuta lähdekriittisyydestä. Todennäköisesti opit itsekin samalla jotain uutta. Tiedosta myös nuoren kokema sosiaalinen paine ja tarve kuulua johonkin ryhmään. Keskustele siitä, että on tärkeää uskaltaa kertoa oma mielipiteensä myös ryhmässä, ja koskaan ei pidä tehdä mitään sellaista mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Kerro kuitenkin myös, että maailma ei kaadu, vaikka jotain epämieluisaa tapahtuisikin, ja aina on se turvapaikka mihin palata.
Viime aikoina olen pohtinut paljon omia menneitä vuosia; sitä miten omat ajatukset ja maailmakuva ovat muuttuneet, ja miten tärkeää on ollut, kun elämän heitellessä itsellä on aina ollut ympärillä omat läheiset ihmiset ja turvapaikka mihin palata. Aika monta kertaa on tarvinnut muilta ihmisiltä muistutusta siitä, miten voin rauhassa olla oma itseni ja kelpaan tällaisena kuin olen. Nyt tuntuu siltä, että myös itselläni on sellainen olo, että voin laittaa t-paidan päälleni ja tuntea tekstin sanat omikseni. Olen hyvä juuri näin.
Milloin sinä olet muistanut ajatella itsestäsi samoin?
|