Viime vuodet maailma on mennyt kriisistä kriisiin ja jaksaminen on
ollut koetuksella. Sosiaalisessa mediassa videot leviävät hetkessä
globaalisti. Jo muutaman sekunnin mittainen sotavideo jää elämään
mielessä ja sitä on vaikeaa unohtaa. Medialukutaito on koetuksella
ja ensimmäisenä julkaistu tieto jää elämään, vaikka se
osoittautuisi myöhemmin vääräksi.
Mielemme lepää enää harvoin ja
haluamme olla saavutettavissa koko ajan. Levottomuus lisääntyy ja
palautuminen on yhä hankalampaa. Nuoria on mahdoton suojella
maailman raakuudelta ja julmuudelta. Suojelun sijaan meidän tulee
luoda turvallinen ilmapiiri, jotta nuoret voivat keskustella
näkemästään ja kokemastaan. Aikuisen ei tarvitse tietää
vastausta kaikkeen, vaan aidosti kuuntelemalla voimme keventää
nuoren taakkaa.
Mieli kehittyy joustavaksi, kun
nuorella on lupa näyttää niin positiiviset kuin negatiiviset
tunteet. Kasvaakseen ja kehittyäkseen mieleltään vahvaksi nuori
tarvitsee tunteen siitä, että voi itse vaikuttaa asioihin. Tärkeä
osa selviytymisen kokemuksesta muodostuu siitä, että kykenee
pohtimaan tapoja ratkaista eteen tulevia ongelmia ja pulmia. Mikäli
omat voimat loppuvat, on rohkeaa hakea apua. Mielenterveyden ongelmia
ei enää peitellä ja niistä puhutaan avoimesti julkisuudessa.
Pettymykset kuuluvat elämään ja niiden kautta nuori oppii, että
aina kaikki ei mene kuten itse haluaa, mutta siitäkin selviää.
Perinteisesti suomalaiseen kasvatuskulttuuriin ei ole kuulunut
kehuminen. Vieläkin kehun antaminen ja vastaanottaminen voi olla
vaikeaa.
Toivoisin, että osaisimme hetkeksi
pysähtyä ja olla läsnä nuorillemme. Rohkenisimme tunnustaa,
ettemme tiedä kaikkea, mutta yhdessä voimme ottaa asioista selvää.
Lopuksi haastan jokaisen kehumaan jotakuta. Kerro kuinka ihana hän
on tai mitä hän on tehnyt hyvin. Ja muista myös yksi tärkeä
asia: kehu välillä myös itseäsi, koska olet oikeasti aika hyvä
tyyppi! |