Viime viikkojen kauheat uutiset surmista ja itsemurhista ahdistavat meitä monia. Lasten kotona ammutaan joku, äiti ajaa autolla kolarin surmatakseen itsensä ja lapsensa. Omaa ahdistustamme helpottaa, kun keskustelemme toisten aikuisten kanssa asioista.
Päivittelemme, hämmästelemme, pyydämme toistemme apua, ettei tuollaista tapahtuisi.
Entäpä, kun lapset lukevat, kuulevat ja näkevät samoista asioista kertovia lööppejä tai kuulevat aikuisten keskusteluja? Miten lapsi purkaa ahdistustaan?
Me aikuiset, jotka kamalista uutisista puhumme, olemme vastuussa siitä, mitä ja miten kerrottuna lapset meiltä niistä kuulevat. Ovatko lööppien kirjoittajat vastuussa otsikoista, jotka ovat lasten silmissä? Vai pelkästään lehden myynnistä?
Me aikuiset, joiden lähellä on lapsia, olemme avainasemassa huomaamaan, kun lasten mieltä vaivaa joku asia. Olemme ne, joiden on autettava lasta puhumalla tai muuten selviämään hankalien ajatusten keskellä. Joku lapsi onnistuu piirtämällä antamaan sisällään olevan pahan olon aikuisen kannettavaksi, toinen voi sadun keinoin saada uskoa parempaan.
Lapsen kanssa voi jutella, siitä mitä on tapahtunut, lapsentajuisesti ja tulevaisuudenuskoa lujittaen. Meidän on oltava lasten elämässä läsnä, tuntosarvet herkkinä huomaamaan, milloin meitä tarvitaan. Emme saa antaa netin tai somen varastaa aikuisia lasten elämästä.
Me suomalaiset aikuiset olemme mielestäni liikaakin kannustaneet lapsia pärjäämään itse, ilman aikuista, aika monissa asioissa. Pidämme heitä liian isoina, melkein aikuisina.
Mielestäni voimme kannustaa heitä pyytämään apua, neuvoja ja läheisyyttä, aina kun siltä tuntuu.
Myös aikuiset saamme pyytää apua ja neuvoja, kun oma taitaminen tai jaksaminen ei tunnu riittävän. Voimme pyytää apua itsellemme tai lapsille, varsinkin kun olemme kauheiden tapahtumien keskellä, kun ne tulevat liian lähelle. Niin kuin tällä pienellä maalaiskylällämme ampumasurman toistuttua.
Kuitenkin lasten elämä jatkuu, aamulla pitää syödä aamupalaa ja lähteä kouluun, tehdä läksyt, hoitaa lemmikit, kertoa kotiväelle koska tulee kaverin luota ja mennä ajoissa nukkumaan. Rutiinit helpottavat vaikeiden aikojen ohi. Meidän aikuisten täytyy pitää lapsista huolta!
Listataanpa tärkeimmät asiat elämässämme!
Hmm: Perhe, ystävät, läheiset, terveys...
Me aikuiset saamme käyttää aikamme tärkeisiin asioihin.
|