Perheemme asuu kotitilalla Savonrannalla. Savonrantaa ei enää kuntana ole ollut vuosiin olemassa, mutta silti se on vahvasti osa identiteettiämme. Maantiede on vahvasti läsnä kuusi henkisen perheemme arjessa kaikesta digitalisaatiosta huolimatta.
Miksi tällä sitten on niin suuri merkitys? Koti sijaitsee Etelä-Savossa, mutta Pohjois-Karjalan rajalle on matkaa alle 20 kilometriä. Meillä on omasta lukio ajasta lähtien eletty kaksien lomien aikaa, nytkin.
Laitamilla, peräkylällä, syrjässä. Näitä termejä kuulemme jatkuvasti. Eivät ne ole erityisen mieltäylentäviä vaan vahvasti negatiivisia ilmauksia. Ja samalla suuri loukkaus ja vähättely. Aivan kuin ulkopuolisilla olisi jokin oikeus määrittää meidän arvomme.
Miksi tämä äitinä minusta tuntuu näin erityisen kurjalta? Maalaisina olemme jo todella monia myönnytyksiä tehneet palveluista, harrastuksista, ihmissuhteista. Monista elämän perusasioista. Surulliseksi tulen siitä, että monissa peruspalveluita koskevissa asioissa lapsemme ovat vain euroina hahmotettavia ”pelinappuloita”.
Lapselle kuuluu huoleton, vapaa ja iloinen lapsuus. Mitä se tarkoittaa? Naurua, riemua, leikkiä, pelejä, perheen aikaa, helppoa olemista. Kaikkea mahdollista. Maalla meillä on tilaa ja Vesaisten kanssa olemme saaneet puuhata paljon! Meillä on pieni, mutta sitkeä Vesaisosasto täällä pitäjässä, josta muut toiminnot on jo karanneet.
Vesaisten kanssa on laskettu mäkeä, käyty elokuvissa, teatterissa, uimassa, laskettelemassa, lumikenkäilemässä, makkaratulilla, ratsastamassa, risteilemässä, melomassa kansallispuistossa. Muistankohan edes kaikkea. Vesaisten kesken ei syyllistetä, vähätellä eikä moitita toisia. Ollaan kavereita kaikille. Isommat huolehtivat pienemmistä. Aivan kuten perheessä kuuluukin.
Ruuhkavuodet kurittavat parhaillaan arkeani, mutta Vesaisten kautta kohtaan toisia samantapaisessa elämäntilanteessa eläviä äitejä ja isiä. Mummoja ja ukkeja. Kukaan ei pahoita mieltään lasten hulinasta ja hälinästä, naurusta ja riemusta. Sitä jopa odotetaan ja toivotaan. Vesaiset ovat aidosti perheiden järjestö, meille voi toimintaan tulla mukaan yksin tai kaverin kanssa, perheen kesken tai mummon matkassa.
Näiden ajatusten jälkeen nakkaan liukulumikengät jalkaan (taas, koska eilen viimeksi) ja suuntaan metsään. Nauttikaa keväthangista ja kuumista eväistä termarissa. Rajamailla hiihtomaastot alkavat heti omalta ulko-ovelta.
Kolmen nuoren äiti, metsäasiantuntija, Vesaistoimija toisessa polvessa, kaikilla organisaation tasoilla
|