Lasten ruumiillinen kuritus kiellettävä koko EU:ssa
Sananlasku "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa" elää sitkeästi kansan parissa. Ei ihme, onhan se peräisin Raamatun Sananlaskujen kirjasta. Ajatus on siis tuhansia vuosia vanha. Lapsen kasvatus yhteisön sääntöjä noudattavaksi yksilöksi on ollut ajankohtainen asia niin kauan kun ihmisyhteisöjä on ollut olemassa.
Kirjaimellisesti vanhaa sananlaskua ei nykyisin pidä ottaa. Se mitä nykyisin tiedetään lapsen kehityksestä, tukee ajatusta siitä, että vitsa tai muukaan ruumiillinen kuritus ei kuulu lainkaan lapsen kasvatukseen. Nykyisen tiedon ja tutkimusten mukaan lapset, joita on kasvatettu fyysistä väkivaltaa käyttäen, ovat keskimäärin itsetunnoltaan muita heikompia ja aggressiivisempia sekä kokevat useammin ahdistusta.
Lapsen fyysinen kurittaminen on aina väkivaltaa riippumatta siitä, kuinka hyvässä tarkoituksessa se tehdään. Siksi se on ollut Suomessa lailla kiellettyä vuodesta 1984 saakka. Tästä huolimatta tuoreimman Lastensuojelun Keskusliiton kyselyn mukaan 26 prosenttia suomalaisista hyväksyy lasten ruumiillisen kurittamisen. Noin puolet tukistaa lapsiaan, neljännes näpäyttää sormille, joka seitsemäs läimäyttää ja joka kymmenes nipistää. Seitsemän prosenttia vanhemmista on antanut lapsilleen piiskaa.
Monissa Euroopan maissa tilanne on vielä huonompi. Euroopan neuvostoon kuuluvista 47 jäsenvaltiosta vain 18 kieltää lainsäädännössään lapsiin kohdistuvan fyysisen väkivallan. Esimerkiksi Britanniassa lasta saa kurittaa, jos häneen ei jää siitä näkyviä jälkiä! Monissa maissa asenneilmapiiri suorastaan kannustaa lapsen ruumiilliseen rankaisemiseen.
Totta kai jokaiselle vanhemmalle tulee hetkiä, jolloin hän kokee itsensä neuvottomaksi lapsen kasvattajana, hetkiä, jolloin ruumiillisen kurituksen käyttö viimesijaisena keinona tuntuu oikeutetulta. Vanhempien on näitä tapauksia varten etukäteen asetettava raja, jota ei missään tilanteessa ylitetä. Meidän perheessämme tuo raja kulkee siinä, että lapselle ei tuoteta kipua. Kipu ei ole kasvatusmetodi. Kivun kokemisen uhka aiheuttaa pelkoa ja heikentää lapsen tasapainoiseksi ihmiseksi kasvamisen edellytyksiä.
Olen itsekin saanut ns. vanhanaikaisen kasvatuksen, johon kuului olennaisena osana ruumiillinen kuritus. Piiska heilui aina kun vanhemmat niin hyväksi katsoivat. Tätä perusteltiin nimenomaan kasvatuksellisilla seikoilla.
Olen useasti jälkikäteen miettinyt, oliko pahoinpitelystäni jotain hyötyä myöhempää elämää ajatellen. Voin rehellisesti todeta, etteivät tukistukset ja piiskaukset ole kasvattaneet minua ihmisenä ainakaan parempaan suuntaan. Päinvastoin, kurittamisen seurauksena itsetunto ei ole yhtä vahva kuin monella muulla, myös luottamus läheisiin on asia, jossa on ollut paljon tekemistä.
Ainoa myönteinen seikka, jonka voi todeta minulle ruumiillisesta kurituksesta jääneen, on syvä vastenmielisyys kaikenlaista väkivaltaa kohtaan. Vihaan väkivaltaa ja heikomman alistamista sydämeni pohjasta.
Piiskatulla sukupolvella on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkaa lapsena opittua väkivallan perintöä ja pahoinpidellä myös omia lapsiaan tai katkaista lyömisen kierre ja antaa lapselle turvallinen lapsuus.
Väkivallan käyttöä lasta kohtaan ei voi perustella millään hyvällä tarkoituksella tai kasvatuksella. Sen sijaan lapsi kyllä tarvitsee rajat ja kuria. Siitä Raamatun sananlaskussakin on pohjimmiltaan kysymys. Rajojen asettaminen lapselle on rakkautta, välinpitämättömyys hänestä taas vihaa. Rajojen asettaminen ei vaadi väkivaltaa, vaan se vaatii vanhempien rakkautta ja huolenpitoa, läsnäoloa ja esimerkkiä.
Kaikilla lapsilla asuinmaasta riippumatta on oikeus väkivallattomaan lapsuuteen. Siksi olisi hyvä, että Suomessa voimassa oleva lapsen ruumiillisen kurituksen kieltävä laki saataisiin voimaan koko EU:n alueella mahdollisimman pian. Euroopan neuvostossa tähän tähtäävä hanke on jo vireillä. Suomen pitää viedä lakihanketta EU:ssa eteenpäin kaikin voimin.
Pertti Salovaara
lapsi- ja perhejärjestö Vesaisten puheenjohtaja,
kansanedustaja
Aikaisempia kirjoituksia:
Erilainen isänpäivä
Keväinen tervehdys
Vanhasen toinen - lapsiperheiden hallitus
Lapset ja perhe
Lapsen asiat esillä
Kenen joukoissa seisot
Välittäminen alkaa perheestä
Ensiopetus vähentää syrjäytymistä
