(kuva Armi Ojanperän arkistosta)
Vesaisten 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistavassa alumniblogisarjassa nostetaan esiin tarinoita ihmisistä, joille Vesaisuus on ollut tärkeä osa elämää eri vuosikymmeninä. Anna-Liisa Evijoen kertomus vie lukijan matkalle muistoihin ja sukupolvia yhdistävään toimintaan.
Kun puhutaan pitkästä sitoutumisesta harrastukseen ja yhteisöön, Anna-Liisa Evijoen kohdalla sanonta ”kerran Vesainen, aina Vesainen” osuu täydellisesti kohdalleen. Hänen matkansa Kittilän Vesaisten parissa alkoi jo varhain 1970-luvulla kun perheen vanhimmat lapset Jarmo ja Jussi lähtivät mukaan kerhotoimintaan omalla kylällä Kaukosessa.
Ensivaikutelma Vesaisista oli lämmin ja luotettava. Toiminta tuntui turvalliselta ja mukaan oli helppo tulla. Vuosien kuluessa harrastuksesta kasvoi tärkeä osa elämää. 1990-luvun alussa Anna-Liisa oli itsekin jo aktiivinen Vesainen, joka kiersi leirejä ja retkiä myös kauempana perheen kuopuksen Jounin kanssa.
Monet muistot vuosikymmenten varrelta ovat jääneet erityisen elävinä mieleen. Yksi rakkaimmista kokemuksista olivat Saariselän lasketteluretket Jounin kanssa. Viikonlopun mittaisille matkoille lähdettiin linja-autolla ja perillä majoituttiin isoon yhteiseen mökkiin. Päivät täyttyivät lapsilla laskettelusta, aikuisilla ruoanlaitosta ja muista huolitsijahommissa sekä yhdessä tekemisestä. Mukana olleet aikuiset pitivät huolta niin omista kuin muidenkin lapsista – aivan kuten siihen aikaan oli tapana.
Retkiin mahtui myös huvittavia hetkiä. Lasten laskiessa Saariselän rinteissä Anna-Liisa ystävineen lähti hiihtämään lenkille, joka venyi niin rankaksi kokemukseksi, että hiihtoharrastus sai jäädä siihen paikkaan.
Vesaistoiminnan vuosina Anna-Liisa kohtasi lukemattoman määrän uusia ihmisiä, joista mieleen on jäänyt erityisesti Irma Torniosta. Lapin naisilla synkkasi keskenään ja yhteinen juttu kulki luontevasti, majoituskin jaettiin jollain retkellä. Tapahtumissa vallitsi muutenkin hyvä henki: kaikki tekivät yhdessä, auttoivat toisiaan ja viihtyivät porukassa.
Myöhemmin Vesaistoiminta sai uuden merkityksen, kun mukaan tulivat lastenlapset Jarkko, Sara, Emma ja Emmi. Yhteiset retket heidän kanssaan toivat toimintaan uuden sukupolven näkökulman. Erityisen lämpimästi Anna-Liisa muistelee Kolmårdenin matkaa ja Hailuodon leiriä, joihin molempiin liittyy hauskoja, jännittäviäkin sattumuksia sekä paljon yhteisiä muistoja.
2019
Anna-Liisa on saanut Keskusliiton hopeisen ansiomerkin ja kukat
Vuosikymmenten aikana Vesaiset on antanut Anna-Liisalle paljon enemmän kuin pelkän harrastuksen. Se on ollut hänen pitkäaikaisin vapaa-ajan toimintansa ja tarjonnut mahdollisuuden verkostoitua uudella kotikylällä sekä oppia uusia taitoja – esimerkiksi erilaisia kädentaitoja, joita ei muuten ehkä olisi tullut koskaan kokeiltua.
Ehkä kaikkein tärkeimpänä mukana on kuitenkin kulkenut vahva yhteisöllisyyden kokemus. Anna-Liisa muistelee aikaa, jolloin ajateltiin aidosti, että ”koko kylä kasvattaa”. Aikuiset huolehtivat yhdessä lapsista, ja apua sai aina tarvittaessa. Turvallisuuden tunne syntyi yhteisestä vastuusta ja välittämisestä.
Nykyään Vesaisuus näkyy Anna-Liisan elämässä hieman aiempaa vähemmän kun lapsenlapsetkin ovat lentäneet pesistään, mutta yhteys toimintaan on edelleen vahva. Kokouksissa on mukava käydä tapaamassa tuttuja ja vaihtamassa kuulumisia. Kevyisiin talkootöihinkin hän lähtisi mielellään edelleen mukaan.
Anna-Liisan kokemus on, että toiminta on vuosien aikana muuttunut. Monet retket ja leirit ovat vähentyneet osallistujamäärien pienentyessä, eikä ihan samanlaista yhteisöllistä kulttuuria ole enää kaikkialla nähtävissä. Silti hän kannustaa uusia ihmisiä lähtemään mukaan toimintaan.
Anna-Liisalle Vesaiset on tarjonnut vuosien varrella kaikkea mahdollista: mukavia reissuja, askarteluiltoja, makumatkoja maailmalle ja myös aikuisten yhteisiä retkiä, kuten matkan Tallinnan joulutorille. Hän tiivistää kokemuksensa osuvasti:
”Vesaiset on ollut Kaukosessa minulle paras harrastus, olen päässyt moneen.”
Anna-Liisa on ollut Kittilän Vesaisten jäsen jo noin 50 vuoden ajan. Näiden vuosikymmenten aikana hän on toiminut aktiivisesti myös sekä osaston että Lapin piirin hallituksissa – jättäen oman tärkeän jälkensä Vesaistoiminnan historiaan.
Kerran Vesainen, aina Vesainen – tule mukaan kirjoittamaan Vesaisten 70-vuotisjuhlavuoden blogeja
Vesaisten 70-vuotisjuhlavuosi rakentuu tarinoista, muistoista ja siitä, mitä Vesaisuus on eri aikoina merkinnyt. Kutsumme entisiä ja nykyisiä Vesaisia kirjoittamaan juhlavuoden blogeja – jakamaan oman vesaispolkunsa, leirimuiston, oivalluksen tai hetken, joka jäi elämään.Et tarvitse kirjoittajataustaa tai pitkää tekstiä. Riittää, että kerrot omin sanoin:
Mitä vesaisuus antoi sinulle? Miten se näkyy yhä elämässäsi? Jäikö joku hetki tai ihminen mieleen? Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Löytyykö arkistoista myös 1-3 kuvaa vesaistoiminnasta?Blogitekstit ovat tapa tuoda eri sukupolvet yhteen ja näyttää, että vesaisuus elää ajassa – ja ihmisissä. Blogivarauksia voit tehdä sähköpostilla: tiedotus@vesaiset.fi